top of page

Huumeriippuvuuden hoito ja huumeita käyttävän henkilön läheisen rooli päihdehoidossa



Läheisellä tarkoitetaan henkilöä, joka on sukulaisuuden, adoption, avio- tai avoliiton tai rekisteröidyn parisuhteen perusteella läheinen toiselle henkilölle. Läheisiä ovat esimerkiksi puolisot, vanhemmat, isovanhemmat, lapset ja sisarukset sekä adoptiovanhemmat ja lapset. Läheinen voi olla myös huumeita käyttävän henkilön ystävä.


Huumeiden käyttö koskettaa aina myös henkilön läheisiä aiheuttaen heille huolta ja inhimillistä kärsimystä. Yhdellä huumeita käyttävällä henkilöllä on usein useita läheisiä, joten huolta kanta- vien määrä on yhteiskunnallisesti arvioiden suuri. Läheisten rooli on tunnistettu tärkeäksi, kun potilas pohtii hoitoon hakeutumista. Päihdeongelman vuoksi hoitoon hakeudutaan usein läheisen tukemana. Päihteitä käyttävän henkilön läheiset tulee huomioida aktiivisesti osana palvelujärjestelmää. Päihdehuoltolain 7 §:n mukaan myös läheisillä itsellään on oikeus saada riittävää hoitoa ja tukea päihdepalveluiden kautta (Päihdehuoltolaki 41/1986 7 §).


Päihdehuollon toimipisteet voidaan Suomessa jakaa A- klinikoiden toimipisteisiin, päiväkeskuksiin, huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteisiin, päihdekuntoutuslaitoksiin, katkaisuhoitoyksiköihin, huumehoitoa anta- viin laitoshoidon yksiköihin, lastensuojeluyksiköihin, nuorisoasemiin, ensi- ja turvakoteihin, päihdepsykiatrian toimipisteisiin ja vankiloihin. Päihdehoito voidaan luokitella myös sosiaali- ja terveydenhuollon yleisiksi ja erityisiksi palveluiksi.


Läheiset tukevat päihteitä käyttävää henkilöä monin eri tavoin. Erityisesti päihteettömyyden tavoittelussa, hoitoon hakeutumisessa ja hoidon aloittamisessa läheisillä on usein tärkeä rooli motivoijina ja kannustajina. Joskus potilaiden ja heidän läheistensä käsitys avun tarpeesta voi olla erilainen. Käsitys hoitoon hakeutumisesta ja sopivasta ajankohdasta hakea apua ovat läheisen kanssa ristiriidassa, joka voi haitata hoitoon pääsyä ja hoidon aloittamista. Potilaan itsemääräämisoikeuden vuoksi hoidon aloittaminen ja hoitoon ohjaaminen koettiin läheisen näkökulmasta raskaaksi, etenkin jos potilas itse ei kokenut tarvetta avulle ja hoidolle.


Läheiset voivat vaikuttaa huumeita käyttävän henkilön opittuihin toimintamalleihin muutostilanteissa sekä tukea potilaan itsenäisyyttä ja läheisyydentarvetta omalla toiminnallaan. Läheissuhteiden menneisyydessä kuvattiin olleen myös kielteisiä tapahtumia, jotka voivat olla esteenä päihdehoitoon hakeutumiselle ja hoitoprosessissa tukemiselle.


Läheisen hoitoon ohjaaminen ja saaminen koettiin yleisesti raskaana, joten ammattilaisten antamalla tuella oli hoidon alkuvaiheessa tärkeä merkitys myös läheisen jaksamisen ja selviytymisen kannalta. Erityisesti nuorten huumeita käyttävien aikuisten kohdalla perheen huomioiminen osana hoitoa, on tutkitusti tehostanut myös päihdehoidon vaikutuksia. Läheisen päihderiippuvuuden ja siihen liittyvien mielenterveysongelmien koettiin olevan koko perhettä koskettava kriisi, joten perheenjäsenten mukaan ottaminen hoidon suunnitteluun heti alkuvaiheessa koettiin tärkeäksi.


Päihteitä käyttävien henkilöiden läheiset osallistuvat usein monin erin tavoin läheisensä hoitoon ohjaamiseen, kannustamiseen sekä tukemiseen, etenkin hoidon alkuvaiheessa läheisillä usein tärkeä rooli motivoijina. Läheiset tarvitsevat myös riittävästi tietoa huumeriippuvuudesta sairautena ja sen ominaispiirteistä.


Huumeita käyttävien henkilöiden läheisten kokemuksissa päihderiippuvuuden vuoksi annetusta hoidosta korostui läheisen roolin tärkeys henkilön hoitoon hakeutumisessa ja läpi koko hoito- prosessin. Läheisillä oli aktiivinen rooli, kun huumeita käyttävä henkilö pohti hoitoon hakeutumista tai ei ollut itse vielä tunnistanut hoidon tarvetta. Läheiset olivat apuna selvittämässä erilaisia hoitovaihtoehtoja ja hoitoon hakeutumisen väyliä sekä tukena käytännön asioissa.


Läheiset kokivat, että henkilön oma aktiivisuus ja tiedon halu edistää hoitoon hakeutumista. Hoidon jatkuvuuden ja sitoutumisen kannalta huumeita käyttävän henkilön oman halun puute koettiin myös esteenä suunnitelmallisuuden toteutumiselle. Läheiset kokivat, että henkilön oma aktiivisuus ja tiedon halu edisti hoitoon hakeutumista. Hoidon jatkuvuuden ja sitoutumisen kannalta huumeita käyttävän henkilön oman halun puute koettiin myös esteenä suunnitelmallisuuden toteutumiselle. Psyykkinen huonovointisuus voi estää kuntoutumista, joten päihderiippuvuuden ja psyykkisten oireiden samanaikainen tehokas hoito on tämän tutkimuksen tulosten perusteella perusteltua.





Commentaires


bottom of page