Huumausaineiden luokitus Suomessa

​

Huumausaineita ovat aineet, valmisteet ja kasvit, jotka määritellään huumausaineasetuksessa (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080543). Niihin kuuluvat kannabistuotteet, keskushermostoa lamaavat aineet (kuten heroiini), kiihdyttävät stimulantit (kuten amfetamiini) ja voimakkaita aistimuksia aiheuttavat hallusinogeenit (kuten LSD). Kaikki huumausaineet ovat laittomia.

Suomessa kannabistuotteet ja amfetamiinit ovat yleisimmin käytettyjä laittomia huumausaineita. Päihdehuollon opioidikorvaushoidon piirissä laillisesti käytettävää buprenorfiiniä käytetään myös laittomasti korvaushoidon ulkopuolella. Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäyttöä arvioidaan olevan noin yhdellä prosentilla 15—64-vuotiaista suomalaisista. Suomalaisten huumeidenkäyttö on lisääntynyt kuluneen 20 vuoden aikana. Eniten on yleistynyt kannabistuotteiden kokeilu ja käyttö. Samalla huumekauppa on siirtynyt yhä laajemmin verkkoon, mikä on lisännyt huumeiden saatavuutta ja vaikeuttanut kauppaan puuttumista. 

​

​

Huumausaineiden sivuvaikutukset

Huumeiden käytön haitat yksilölle voivat liittyä aineiden lyhyt- tai pitkäaikaisvaikutuksiin, käyttötapoihin tai huumausaineisiin liittyvään alakulttuuriin. Esimerkiksi kannabiksen käyttö voi johtaa jossain määrin riippuvuuteen, mutta hoitoa tarvitaan etenkin erilaisiin psyykkisiin tai psykoottisiin oireisiin. Opioidien käytön tyypillisiä seurauksia ovat esimerkiksi aistiharhat, sekavuustilat ja motoristen tai kognitiivisten toimintojen heikkeneminen. Sekakäyttö eli huumeiden ja lääkkeiden tai alkoholin yhteiskäyttö lisää merkittävästi kuoleman riskiä. 

Pistäminen epäpuhtailla neuloilla altistaa tulehduksille ja tartuntataudeille, kuten hiv- ja hepatiitti-infektioille. Vuonna 2018 Suomessa kuoli huumausaineisiin 261 henkilöä. Huumekuolemien määrä on kasvanut kolmena peräkkäisenä vuonna. Huumausainerikoksia tehtiin vuoden 2018 aikana lähes 30 000. Huumausainerikosten kokonaismäärä on kasvanut vuodesta 2014 lähtien. Huumausaineisiin kehittyvä riippuvuus voi olla luonteeltaan sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä. Sosiaalisella riippuvuudella tarkoitetaan huumeiden käytön ympärille rakentunutta sosiaalista yhteisöä ja kaveripiiriä, josta on vaikea irrottautua ja joka pitää huumeet läsnä arjessa. 

​

Ihmistä voivat pitää otteessaan myös huumevelat ja rikoskierre. Fysiologinen riippuvuus taas tarkoittaa sietokyvyn kasvamista, käytön pakonomaisuutta ja lopettamisesta aiheutuvia vieroitusoireita. Fyysinen riippuvuus voimistuu käytön jatkuessa, jolloin riippuvuuden kroonistuessa käytöstä aiheutuva mielihyvän kokemus vähenee ja tilalle tulee välttämättömyys saada ainetta hermoston toiminnan turvaamiseksi. Riippuvuuden psykologinen luonne perustuu aineen kykyyn tuottaa hyvää oloa tai muita riippuvuutta ylläpitäviä psyykkisiä vaikutuksia. Huumeidenkäyttö muuttaa aivojen toimintaa ja rakennetta. Tämä vaikeuttaa huumeista irti pääsemistä. 

​

​

Apua huumeiden käyttöön

Päihdehuoltolain mukaan kuntien tulee järjestää päihdehuollon palveluja päihteiden ongelmakäyttäjille, heidän perheilleen ja muille läheisille kunnissa esiintyvän tarpeen mukaisesti. Palveluja on annettava yhdenvertaisesti: esimerkiksi asiakkaan ikä tai se, että asiakas on työtön, ei voi olla kuntoutuksen tai muiden palvelujen epäämisen peruste. Palveluja on annettava myös yhdenvertaisesti: esimerkiksi asiakkaan ikä tai se, että asiakas on työtön, ei voi olla kuntoutuksen tai muiden palvelujen epäämisen peruste.

Päihdepalvelut koostuvat:

​​

• avohoito

• katkaisu- tai vieroitushoito laitoksessa

• laitoskuntoutus

• tukipalvelu

• vertaistukitoiminta

Suurin osa päihdehuollon huumeita käyttävistä asiakkaista on miehiä ja nuoria aikuisia. Päihdehuollon asiakkailla sekakäyttö eli huumeiden ja alkoholin tai lääkkeiden yhteiskäyttö on yleistä. Hoitoon hakeudutaan ensisijaisesti opioidien käytön takia. Opioidikorvaushoidossa arvioidaan olevan reilu kolmetuhatta henkilöä vuodessa. (ehyt.fi)

Mistä saa apua?

Jos läheisesi tai ystäväsi tarvitsee apua, voit auttaa kannustamalla ja rohkaisemalla hakeutumaan hoitoon mahdollisimman pian. Myös itselleen kannattaa hakea apua, jos läheisen tilanne tuntuu raskaalta. Kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluita koskee salassapitovelvollisuus.

​

Voit olla ensisijaisesti yhteydessä esimerkiksi terveyskeskukseen, kouluterveydenhuoltoon tai työterveyshuoltoon. Kunnat vastaavat päihdepalvelujen ja avun järjestämisestä. Lisäksi järjestöt tarjoavat apua ja tukea huumeidenkäyttöön liittyvissä ongelmissa ja palveluihin voi ottaa yhteyttä halutessaan nimettömästi.

​

• EHYTin anonyymi ja maksuton Päihdeneuvonta palvelee ympäri vuorokauden numerossa 0800 900 45.

• EHYT Päihdeasiamies antaa päihdepalveluihin liittyvää oikeusneuvontaa numerossa 050 4774 325.

​

Teksti lainattu EHYT ry:n nettisivuilta.